Vacances de Toussaint

Äidin ja isän kanssa matkailtiin siis Alsacessa viinitiloja ja pikkukaupunkeja kierrellen. Syötiin, juotiin, juteltiin, ja ainoa lapsi sai uusia vaatteita. Sammakonreisiä, Gewürztramineria, isä-lapsi-väittelyitä ja villapaitoja. Teitä oli ikävä.

Loppuviikoksi lähdin vaihtariystävien kanssa Bretagnea ja Normandiaa kiertämään. Ensimmäiset pari tuntia Nantesissa vietin odottamalla muiden saapumista ja katsomalla ranskaksi dubattua Forrest Gumpia hotellin telkkarista. Tarkoitus oli lähteä tutkimaan kaupunkia, mutta noin hyvää mahdollisuutta huuhdella kyynelkanavat ei toki voinut jättää väliin. Tyttöjen kanssa ajettiin ja käveltiin sitten ainakin melkein yhä paljon kuin F.G. juoksi. Ihania ihmisiä, ihana reissu.

.

Luoteis-Ranska on karuudessaan kauneimpia kolkkia, mitä tiedän. Kuvat kertokoot enemmän. Suurin osa Carnacin pystykivistä on asetettu paikalleen suunnilleen 3300 eKr. Kiviä seisoo yli kilometrin mittaisissa riveissä noin 3000, tasaisin välimatkoin aseteltuna, ja suurimmat painavat 30-40 tonnia.

Presqu'île de Quiberonin (yllä) ranta loi oivat puitteet piknikille ja auringonlaskun katselemiselle. Mont-Saint Michelillä (alla) juotiin ylihinnoitellut aamukahvit, ja Saint-Malo (vika otos) oli kauneinta, mitä oon pitkään aikaan nähnyt. Sen vanha kaupunki on kokonaan linnoitettu, ja meren ymäpäröimä kolmelta ilmansuunnalta. Vuoroveden aiheuttama vedenpinnan vaihtelu on yleensä seitsemän-kahdeksan metrin luokkaa, mutta voimakkaimmillaan ero vuoksen ja luoteen välillä on jopa 13 metriä! Satuttiin onneksemme paikalle nousuveden alkuvaiheessa, ja kauniit särkät olivat vielä näkyvissä.Sielu noissa maisemissa lepäsi. Lomalta palattua olo on ollut hiukan tyhjä. Vaikea orientoitua arkeen ja tentteihin.

Marraskuu. Käsittämätöntä.