Euroopan parlamentti kutsui laitoksemme viikoksi juhlistamaan Erasmuksen ja Hermes-verkoston pyöreitä vuosia. Meille oli järjestetty EU:ia, liike-elämää Euroopassa ja muun muassa koulutusjärjestelmien kehittämistä koskevia konferensseja, ja keskiviikkona edustimme vaihtareiden kanssa kotikoulujamme ja yritimme rekrytoida uusia vaihto-opiskelijoita. Suomi oli yllättävän suosittu, en päässyt parin tunnin aikana kertaakaan kiertelemään muilla ständeillä, kun koko ajan oli jututettavia. Varmaankin pahvista askartelemieni ylväiden Suomen lippujen ansiota.Viikon ainoa miinus oli sen kahvittomuus. Meille ei oltu järjestetty minkäänlaista kahvitarjoilua, ei edes lounaan yhteydessä, ja omien kehon ulkopuolisten nesteiden tuonti oli luonnollisesti kielletty. Tämä johti opiskelijamassan yleiseen passivoitumiseen konferensseissa ja mm. mun ja Norbertin väliseen kilpailuun siitä, kumpi saa otettua toisesta enemmän nukkuvia kuvia. (Juu, kuva ei voi nukkua, mut en nyt osaa muotoilla tota hyvin.) Minä voitin.
Strasbourgin kuuluisat joulumarkkinat avattiin lauantaina. Kaikki kaupungit torit ja aukiot ovat täynnä kauniita kojuja tulvillaan joulukoristeita, herkkuja, koruja ja glögiä jäljittelevää vin chaudia. Kuljeskeltiin suut makeina marchélla ja fiilisteltiin joulua, enää lumi puuttuu katukuvasta. Käytiin lauantaina myös toista kertaa Strasbourgin "kunnallisessa kylpylässä" vesijumppaamassa muiden asiakkaiden ihmetykseksi.
Lauantai-iltana osallistuttiin politiikan laitoksen vuosijuhlagaalaan, ensin Vikillä etkoiltuamme:
Viki on kertonut paljon unkarilaisista perinteistä, joista yleensä koko perheen voimin vietettävää sianlahtauspäivää juhlittiin lauantaina. Päivä juontaa juurensa ajoilta, jolloin perheen siat teurastettiin pari kertaa vuodessa ja niiden liha ja sisälmykset säilöttiin odottamaan kulutusta. Maalla edelleen jotkut perheet heräävät aikaisin aamulla, pyydystävät sian ja naiset alkavat paloitella sikaa miesten aloittaessa paikallisen (pahanmakuisen) alkoholin Palenkan juomisen. Viki kertoi, että heidän perheessään kyseinen päivä on jokavuotinen traditio. Joulumarkkinoilla pyöriessämme ostin näin ollen piparkakkupossun, jonka Viki juhlallisesti paloitteli etkoillamme. Yllä röhkimme toimenpiteen jälkitunnelmissa.
Koulustressi on nyt alkanut nousta kaikilla siihen kykenevillä enemmän tai vähemmän pinnalle. Tenttien ja dedisten vääjäämätön lähestyminen pakottaa keskittymään töihin aiempaa enemmän. Presiksiä on tullut pidettyä ja ryhmätöitä tehtyä syksyn aikana ennenkokemattoman paljon, siinä IECS selkeästi eroaa kauppiksesta. Tahi markkinointi ja yhteiskuntapolitiikan opinnot kansiksesta. Kielitaidon kehittymisen ja varmistumisen kannalta tää on ollut mainiota.
Alla vielä asuntolan arkipäivää. Istuskeltiin maanantaina Marian kanssa käytävällä ja odoteltiin, että Norbert irtautuu puhelimesta ja tulee etsimään kanssamme kerroskeittiötä, joka todella olisi auki ja käyttökelpoinen. Ei aina niin helppoa kuin kuvittelisi :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti