Syyskuun viimeinen viesti

Viikko on hurahtanut taas mieletonta vauhtia, lahinna koulun, illanviettojen ja urheilun (jee, vihdoin se alkoi!) merkeissa. Pidettiin maanantaina esitelma hedonistisesta kuluttajakayttaytymisesta: presis kesti 1h 45 minuuttia, ja oli siis suurin, jossa ikina oon ollut mukana. Esitys meni kuitenkin mainiosti ja saatiin paljon spontaaneja kehuja jalkikateen. Ja mika oudointa, ma taidan todella nauttia esiintymisesta.

Oon vihdoin saanut ladattua valokuvia facebookiin, kaykaa siella kurkkimassa milta maailma taalta kasin nayttaa. Eri sukupolven edustajat: kuvia paasevat katsomaan vain rekisteroityneet kayttajat, joten jatkan edelleen makupalojen levittamista myos blogista kasin :)

Pariisissa oli ihanaa! Tutustuttiin arrondissementteihin, joita ei entuudestaan niin hyvin tunnettu, istuttiin katukahviloissa ja syotiin usein, paljon ja hyvin. Seka shoppailtiin. Mutta vain vahan. Ensiluokkaista Kiireetonta Aikaa.


Huomatkaa iso jatskiannos ja Erikan mairea ilme.


Alla viela nakyma kamppani ikkunasta. Kotoisalta se jo tuntuu.

Tama postaus oli nyt tassa, pitaa kiiruhtaa Geneven junaan. Viikonloppu reissun paalla odottaa taas!

Vaihto-oppilaan arki

Tata se kai sitten on. Vahitellen konkretisoituvaa ja vakiintuvaa kiirehtimista kodin, kavereiden ja koulun valilla. (Kylla taalla toitakin joutuu tekemaan, vaikka vaihtostereotypiat toisin vaittaa. Tai sit se oon taas vain ma:)

Perjantaina lahdimme Kimin (USA) ja Vikin (HUN) kanssa retkelle Bazeliin. Ihana kaupunki! Kierreltiin historiallisilla kavelyreiteilla, syotiin ja kahviteltiin, seka nautittiin auringosta ja maalauksellisista maisemista.

Ylitettiin le Rhin kuvassa nakyvalla paatilla. Se oli kiinnitetty joen ylle viritettyyn vaijeriin, ja liikkui siis puhtaasti virtauksen voimaa ja perasinta hyvaksikayttaen. Taustalla rakennustellingein peitetty katedraali. Kahlailtiin myos Reinissa helteen uuvuttamien kehojemme raikastamiseksi. Kim horjahti jokeen hetkea ennen ylla nakyvia poseerauksia, ja kulki lopun paivaa farkut markina.

.

Lauantai sujui shoppaillen ja kierrellen kaupungilla. Testattiin mm. Bateau Mouche-vene, joka kiertaa Strasbourgia ymparoivilla kanavilla mahdollistaen kaupunkiin tutustumisen vesilta kasin. Viva Mehico-bileet oli nimensa veroiset, ja meidat haadettiin pariiin otteeseen ennen soiréen paattymista.

.

Sunnuntaina Ranskassa vietettiin jour du patrimoinea, jolloin museot, teatterit, virastot ynna muut kansalliset instituutiot avaavat ovensa ja sallivat kansan nahda mita missakin tapahtuu. Aamulla kaytiin kiertelemassa koulun viereisella torilla ja syotiin Ihanat Ranskalaiset Leivokset Vikin kulmaboulangeriessa. Loppupaiva vierahti pyoraillen museosta yms. toiseen.

Alla kuvia viikonlopulta.

Tori, mina, mun pyora ja ostokset. Oikealla otos Strasbourgin ydinkeskustasta.

Loydettiin reissuillamme mainioita kiipeilypuita, vaikka ei tietenkaan tyhjiksen voittanutta. Ja viimeisimpana nakyma Gallian sporapysakilta iltaruskon aikaan.

Viela muutama kuva huoneestani, jotta tiedatte minkalaisissa olosuhteissa asustan. Kuten sanottua, tunnelma on tiivis mutta pikkuhiljaa jopa suht kotoisa. Aina valilla :)

Eli kuten saatoitte paatella, ylla olkkari-makkari-tyohuone-ruokahuone ja alla kylppari.

Kauheasti en ole kotona viela pyorinyt, tykataan kavereiden kanssa viettaa illat kokkaillen tai muuten yhdessa hengaillen. Tanaankin luvassa leffailta, ja huomenna BDI:n jarkkaamat bileet, jossa saadaan ranskalaiset kummioppilaat. Ranskikset kuulemma valitsivat meidat lahettamiemme kuvien perusteella. Saas nahda mita on luvassa!

.

.

Viikonloppuna reissaan Pariisiin ja naen Erikan, jeejee! Tarkoituksena on istua katukahviloissa, kaveleksia kaikessa rauhassa, nauttia suurkaupungin tunnelmasta ja puhua tyttojen juttuja suomeksi. Niin siistii.

Huh, tulipa tasta taas pitka. Toivottavasti jaksoitte kahlata lapi. Nyt opiskelemaan!

Kuvia!

Menipa viikko vauhdilla. Olo on jo kotoisampi kuin viimeeksi tanne kirjoittaessani, ja koulun alkaminen on tuonut (hiukan) rutiineja elamaan.

Reissu Europaparkiin meni mainiosti. Kiertelin vaihtareiden kanssa maittain alueisiin jaettussa puistossa, ja olin hienoisen pettynyt, kun Suomi kuitattiin Skandinavia-kylassa pelkalla lipulla ja osiolla rihkamakaupasta. Laitteiden puolesta puisto oli lintsi potenssiin kuusi (sori Riksu), ja muun muassa ylitin itseni seka muutamia kerrostaloja uskaltautumalla ennenkokemattoman hurjaan vuoristorataan! Vaunu tippui (kylla, kaytan sanaa tippui) parhaimmillaan 73 metrin matkan 130 km tuntinopeudella ja meni kaikin mahdollisin tavoin ympariampari ylosalas. Musta ei ehka tuukaan aitia, joka ei suostu viemaan lapsiaan niihin hurjempiin laitteisiin vaan pistaa isan asialle.


Tassa nyt niita kuvia. Vasemmalla nakyva Petite France-niminen kaupunginosa on ehdottomia suosikkejani. Talot on tosi suloisia, vaikka noin muutoin se aika kova turistikohde onkin.

Pyorailen yliopistolle mm. kahta leveaa bulevardia pitkin, joista jalkimmaiselta oikeanpuoleinen kuva on. Katot on niin passé, parvekkeet futur. No joo, toi oli multa jo aika karjistetty statementti ;)

Sunnuntaina kaytiin illallistamassa opiskelijaporukalla ja testattiin unkarilaisen Vikin kanssa paikallista erikoisuutta, Tarte Flambéeta. Se on pitsamainen leipanen, jonka paalle saa Alsacelaisia herkkuja: mun tapauksessani hapankaalia ja kinkkua. Ja hyvaa oli. Kouluruoka taalla on aika raskasta. Pihvi, leivitetty kinkkujuustojuttu, ranskikset ja pasta tuntuu olevan vakituisimmat tarjottavat. Lisamaksusta saa salaattikipon lounaansa hoysteeksi, ja oonkin paattanyt omaksua rikkaan naisen asenteen, mita ruokailuun tulee.

.

Kielten kanssa oon parjannyt yllattavan hyvin, oikeastaan mitaan ongelmia ei oo tullut viela vastaan. Kolme ihmista on luulleet mua irlantilaiseksi (!) enkun aksenttini vuoksi (joku tietty vois kokea ton ongelmaksi, mut ma en :) ja ranskakaan ei oo tuottanut vaikeuksia. Onhan se tietty valilla vahan rasittavaa, kun joutuu koko ajan ilmaisemaan itseaan muulla kuin aidinkielellaan, mutta itp-kesan aikana siihenkin ehti vahan jo tottua.

.

Eilen kaytiin ostamassa junaliput Bazeliin huomiselle. Tehdaan sinne paivareissu ja tullaan Strasbourgiin viikonlopuksi. Luvassa muun muassa pyoraretki, México-bileet Meksikon kansallispaivan kunniaksi, seka torien ja museoiden kiertelya. Toivottavasti kauniit saat jatkuu ja lampotila pysyy korkeana. Oon nimittain viimepaiviin asti palellut kroonisesti, mika kylla johtunee flunssasta, jonka pakkasin mukaani Suomen paassa. Sitkea tapaus.

Ensi kertaan.

Turismia

Onpas taa kaupunki suloinen! Oon naina kuluneina paivina kavellyt ympari Strasbourgia kamera ja kartta kadessa, ja opetellut hahmottamaan tieverkostoa. Taalla on paljon ihania pikkukujia ja -jokia, joihin oon totaalisen rakastunut, ja lahes kaikissa taloissa on romanttisia parvekkeita taynna varikkaita kukka-asetelmia. Oonkin valokuvannut tuhottoman paljon. Lupaan laittaa otoksia tanne heti kun saan aikaiseksi raahata lapparin koululle.

Asuntolani sijaitsee kampusaluella vahan syrjemmassa keskustasta. Seutu on aavistuksen neuvostoliittomainen betonibrutalistisine kerrostaloineen, mutta koululle kavelee vain 10-15 minuuttia ja keskustaan hiukan kauemmin. Ja viiden minuutin kavelymatkan paassa alkaa nuo edellamainitut pittoreskit asuinalueet. Jeejee. Huone on pieni mutta siisti, mika sopii mulle mainiosti.

Eras huono puoli Paul Appellissa (netin viivastymisen lisaksi) on se, etta seutu voi iltaisin olla hiukan epavakaata. Toistaiseksi oon ollut onnekas, silla saattajia/ kuskaajia baarista kotiin on riittanyt joka illalle. Itsekseen kotiin kavelemista kannattaa kuulemma valttaa, ja mm. siksi ollaankin pikapuoliin lahdossa vuokraamaan pyoria. Strasbourg on loistava pyorailykaupunki kattavan pyoratieverkostonsa ansiosta, ja polkien lahialueisiin tutustuminen on myos helpompaa.

Illalla menen shoppailemaan kenkia ja syomaan toissapaivana tapaamieni mukavan oloisten jenkkityttojen kanssa. Talla kertaa yritetaan pitaa ilta suht lyhyena, silla huomenna on aikainen heratys: lahdemme paivaksi Saksan puolella sijaitsevaan Europapark-huvipuistoon.

Ihanaa kun ootte kommentoineet ja mailailleet, à plus mes chéries!

Kattojen ylla

Enpas taidakaan odotella netin saamista kamppaani, vaan totutan itseni naihin kammonappiksiin. Yritin hoitaa aamusta asuntolaa koskevia muodollisuuksia, mutta seinat tuntuu olevan vastassa mita sitten yritankaan: netti on kaytettavissa lokakuussa ("verkko ei ole viela saapunut"), état de lieux pitaa allekirjotuttaa ensin parissa muussa paikassa ennen palautusta kolmanteen, ja ketaan ei tunnu kiinnostavan milloin maksan takuuvuokran ja vuokran. Plus tard. Ihanan ranskalaista (:

Matka tanne sujui siis hyvin. Lensin ensin Stuttgartiin xs-kokoisella koneella, ja jo Hauptbanhofilla tormasin ensimmaisiin kokonahka-asuisiin saksalaismiehiin. Hengailin kaupungissa pari tuntia ja jatkoin puolen paivan jalkeen junalla kohti Strasbourgia. Olin ilmeisimmin aika saalittava naky matkalaukkuineni (painoihan ne kylla yli 3/5 omasta elopainostani), silla jopa neljaan otteeseen joku tuntematon tarjosi selkaannosto- tahi kantoapua. Ekstraa ei finskille tarvinnut kuitenkaan maksaa, syyna ennalta harjoiteltu kevyen nakoinen kasimatkatavaroiden kantotyyli. Kevaan vaihtarit, suosittelen :)

Sain asemalta kyydityksen asuntolaani Pierrelta (BDI), joka myos vei mut autollaan kauppareissulle kunhan saatiin roudattua kimpsuni seitsamannen kerroksen huoneeseeni. Niille teille jain kunnes paasin kotiin joskus yhden jalkeen. Tarkoitus oli eilisen postaukseni mukaisesti menna suoraan laittamaan ruokaa, mutta paadyttiin hakemaan yhta espanjalaista ja kahta aussipoikaa junalta ja improvisoimaan niille kamppia missa yopya muiden satunnaisten vaihtareiden luota. Oli hauskaa tutustua sattuman kautta jo ekana paivana muihinkin vaihtareihin, silla varsinaisesti orientaatio alkaa vasta huomenna. Ja lisaksi ma todella kasvoin ihmisena tuona aikana, silla kuten osa teista tietaa, mina ja nalka ei sovita kauheen hyvin yhteen :D Lopulta joskus kymmenen jalkeen paastiin syomaan koulun viereiseen Brasserieen ja jatkettiin sielta viela paikalliseen keilaus-ja bilisbaariin tapaamaan muutamaa kanadalaista ja irkkuvaihtaria.

Aamulla kesti hetken aikaa tajuta missa olin. Oli orpo olo herata kliinisessa dormissani. Eikohan se kuitenkin ala tuntua kodikkaammalta, kunhan kerataan seinien ja katon kanssa vahan yhteisia kokemuksia.

Nyt suuntaan kaupungille, paljon tutustuttavaa ja jarkattavaa!

Turbulenssia

Taalla ollaan!

Istuskelen koulun tietokoneluokassa ja ihmettelen outoja ranskalaisia nappiksia. Kaikki kirjaimet vaarissa paikoissa. Paiva on ollut yhta hulinaa, kello viiden heratuksesta lahtien koko ajan menossa. Netti ei pienen pienessa kampassani viela toimi, ja kirjoittelenkin tarkempia matkakertomuksia myohemmin. Tama olkoon vain ilmoitus perille saapumisesta hengissa.

Olo on hammentunut mutta myonteinen. Olen juuri lahdossa paikallisen kv-valiokunnan presidentin kampille laittamaan ruokaa. BDI:n (Bureau D'International) vaki on ollut todella vastaanottavaista, oon ollut saapumiseni jalkeen itsekseni ehka puolisen tuntia. Ja nyt kun sanoin lahtevani kaupungille iltapalalle, ei se kuulemma tuu kysymykseenkaan sateisen saan takia :).

Iltapala kutsuu, palaan asiaan kunhan saan netin toimimaan.
À plus!