Jouluksi kotiin

Kaksi ja puoli päivää lähtöbondailuja ja kaupungista nauttimista jäljellä. Tentit saatiin tänään pakettiin, ovat leimanneet viime päiviä suhteellisen vahvasti: alla ystäviä ja Kesko à la IECS.

Ennen perjantaita on vielä paljon edessä: turistien tönimistä joulumarkkinoilla, kauneimmat joululaulut- fiilistelyä pianoluokassa, belgialaisten poikien hankkiudutaan-eroon-belgialaisista-oluista -juhlat (mulle luvattiin ilmainen ilta luentomuistiinpanoja vastaan :) ynnä muuta, ynnä muuta.

Yleisön pyynnöstä vielä ranskalaisia viivoja asioista, joita lopun lähestyessä on mielessä: hyviä ja vähemmän hyviä juttuja. Joulun kunniaksi väreissä!

• Kouluruoka on karua. Kyseinen annos oli kyllä makoisasta päästä, Raflan ruokia on oppinut arvostamaan aivan uudella tavalla! Patonkejakaan ei tule ikävä: formule étudiant-lounaat (sandwich, fruit et boisson, 2,80e avec crous-card!) on tulleet liiankin tutuiksi, tahdon oikeeta ruokaa. Tai edes ruisleipää...
• Paul Appellin öiset palohälytykset. Kolmelta aamuyöllä tuntuu mielekkäältä seisoskella pihalla ja odotella sireenien hiljenemistä. Seuraleikkinä syksyn alussa tämä olisi voinut olla ihan paikallaan, kivan tehokkaasti viikon sisällä sattuneiden kuuden hälytyksen aikana tutustui ihmisiin.
• Ranskalainen harvinaisen huonolaatuinen sinitarra, joka on keltaista.
• Les grèves. Niitä on riittänyt... Tällä hetkellä SNCF ja Air France lakkoilevat, voitte kuvitella, millaisia hankaluksia kotiin palaavielle vaihtareille on aiheutunut. Tää on kyllä toisaalta ranskalaisen elämäntavan ja kulttuurin ydintä.
• Ovien aukomisen tarpeen vähäisyys. Jos paikalla on miespuolinen henkilö, itse ei tarvitse vaivaantua ja hymyn saa kaupan päälle. Ollaan tyttöjen kanssa tultu siihen tulokseen, että tämä lienee suurin kulttuurishokki kotimaihin paluun jälkeen. Ranskaan tullessa tosin oli kulttuurishokki havaita söpön herrasmiehen avaavan oven myös sille mun jälkeeni tulleelle tytölle, ja sen jälkeiselle, ja sen jälkeiselle... Enkö mä ollutkaan erityinen...?
• Opin, että makuuasennossa oleva kuluttaja arvioi markkinointiviestintää kriittisemmin ja rationaalisemmin kuin pystyasennossa oleva. Öhmn.
• Boulangeriet ja niiden kautta sunnuntaibrunssille pyöräily. Se tuoksu, joka leviää sisään astuttaessa, on vaan niin lupaava.
• Tuntemattomien tervehtiminen.
• Poskipusut. Ne on sitten oikeat posket, jotka koskee eka! Jotkut ei vieläkään ole tajunneet tuota, mistä seuraa toisinaan hiukan vaivaannuttavia tilanteita. :)
• Katedraali. Se on todella vaikuttava näky keskellä kaupunkia, suunnaton.
• Le cpt du conso sur le mé dépend de l’envt. La com des nvx pdts doit être... Ranskalainen markkinointijargon :D
• Yhdeksänkiloisten vesi six-packien raahaaminen kaupasta.
• Kauppojen juustotiskit ja boulangerien leivosvalikoimat... mahdotonta vastustaa!
• Kauppojen juustotiskit ja boulangerien leivosvalikoimat... mahdotonta vastustaa!
• Kauppojen rajoittuneet aukioloajat. Totta kai mun kuuluu kyetä ostamaan maitoa yhdeltätoista illalla.
• Mun infernaalisen pitkä osoite, ja kaikki ne lomakeet, johon se piti täyttää.
• Pianoillat ja Monday Evening Dinners. Täydellisiä konsepteja.
• Kaupunkia ja sen ihmisiä tulee ikävä.

Ihanaa olisi vielä jäädä, mutta hyvä on myös tulla kotiin: vaihto on ollut kerrassaan mahtava kokemus, ja tyytyväisenä on hyvä palata.

Pian nähdään!

Tonttu ei vain saa unta

Väännän viimeistä esseetä ja haaveilen nukkumisesta. Ei sillä, että oikeastaan väsyttäisi. Viime aikoina ollaan ystävieni kanssa kärsitty kollektiivisesta unettomuudesta ja sängyn pohjalla pyöriskelystä - lieneekö alintajunnan oma efortti kaiken irti ottamiseksi viimeisinä viikkoina?

Erika ja Pariisi. Metro tuntui kotoisalta, ihmisvilinää, sushia ja kahviloita. Les Halles oli päivällä ahdistavan täyteenahdettu mutta Quartiers Latin yöaikaan ilahduttavan eloisa. Ja koska värikkäiden sateenvarjojen jono Musée d'Orsay'hin kiemurteli satojen metrien mittaisena, päädyimme Ranskan kunniakomppanian museoon katselemaan ratsumiesten pukuja ja kalvosinnappeja.



Vietin itsenäisyyspäivää Fenno-Ugrilaisissa merkeissä. Maija järjesti itsenäisyyspäivän vastaanoton luonaan, ja paikalla olivat lisäkseni Viki ja Anna sekä Madde, joka opiskelee Suomessa ruotsinkielistä journalistiikkaa. Syötiin IKEAsta hankittuja herkkuja, päiviteltiin iltiksen sivuja pukuja arvioidaksemme ja laulettiin Maamme-laulua sekä Finlandiaa. Yritin myös opettaa tytöille Marseljeesin kansainvälisyytemme kunniaksi. Puolen yön jälkeen saavuttiin vaihdon viimeiseen Soiréeseen tanssimaan kauheiden mutta ah, niin ihanien ranskalaisten hittien tahtiin, ja aamun kiurun soittaessa pyöräilimme asuntolalle hyvin ansaituille unille.

Stasbourgin joulumarkkinat on yllättävänkin leimallinen osa arkipäivää. Harvase ilta pyörähdetään kojujen lomassa kävelyllä, ja tänään fiilistelin kerrankin itsekseni jouluista tunnelmaa.

Lähtölaskenta on alkanut, kummalta ja ristiriitaiselta tuntuu palata. Olo on vähän niin kuin noiden ranskalaisten discoteknobiisien suhteen. :)

Akateemisia jouluporsaita

Taas on ehtinyt aikaa kulua edellisesta päivityksesta. Palaamme siis ajassa taaksepäin Euroopan Parlamentissa vietetylle kansainväliselle viikolle. Euroopan parlamentti kutsui laitoksemme viikoksi juhlistamaan Erasmuksen ja Hermes-verkoston pyöreitä vuosia. Meille oli järjestetty EU:ia, liike-elämää Euroopassa ja muun muassa koulutusjärjestelmien kehittämistä koskevia konferensseja, ja keskiviikkona edustimme vaihtareiden kanssa kotikoulujamme ja yritimme rekrytoida uusia vaihto-opiskelijoita. Suomi oli yllättävän suosittu, en päässyt parin tunnin aikana kertaakaan kiertelemään muilla ständeillä, kun koko ajan oli jututettavia. Varmaankin pahvista askartelemieni ylväiden Suomen lippujen ansiota.

Viikon ainoa miinus oli sen kahvittomuus. Meille ei oltu järjestetty minkäänlaista kahvitarjoilua, ei edes lounaan yhteydessä, ja omien kehon ulkopuolisten nesteiden tuonti oli luonnollisesti kielletty. Tämä johti opiskelijamassan yleiseen passivoitumiseen konferensseissa ja mm. mun ja Norbertin väliseen kilpailuun siitä, kumpi saa otettua toisesta enemmän nukkuvia kuvia. (Juu, kuva ei voi nukkua, mut en nyt osaa muotoilla tota hyvin.) Minä voitin.

Lyonin reissu peruuntui lopulta lakkojen vuoksi, jättäen 15 pettynyttä vaihto-oppilasta Strasbourgiin viikonloppua viettämään. Tunnelma oli alkuun kireän katkera, mutta lohtudöner sai ajatukset oikeille radoilleen, eli suunnittelemaan uusia kuvioita:Strasbourgin kuuluisat joulumarkkinat avattiin lauantaina. Kaikki kaupungit torit ja aukiot ovat täynnä kauniita kojuja tulvillaan joulukoristeita, herkkuja, koruja ja glögiä jäljittelevää vin chaudia. Kuljeskeltiin suut makeina marchélla ja fiilisteltiin joulua, enää lumi puuttuu katukuvasta. Käytiin lauantaina myös toista kertaa Strasbourgin "kunnallisessa kylpylässä" vesijumppaamassa muiden asiakkaiden ihmetykseksi.

Lauantai-iltana osallistuttiin politiikan laitoksen vuosijuhlagaalaan, ensin Vikillä etkoiltuamme:

Viki on kertonut paljon unkarilaisista perinteistä, joista yleensä koko perheen voimin vietettävää sianlahtauspäivää juhlittiin lauantaina. Päivä juontaa juurensa ajoilta, jolloin perheen siat teurastettiin pari kertaa vuodessa ja niiden liha ja sisälmykset säilöttiin odottamaan kulutusta. Maalla edelleen jotkut perheet heräävät aikaisin aamulla, pyydystävät sian ja naiset alkavat paloitella sikaa miesten aloittaessa paikallisen (pahanmakuisen) alkoholin Palenkan juomisen. Viki kertoi, että heidän perheessään kyseinen päivä on jokavuotinen traditio. Joulumarkkinoilla pyöriessämme ostin näin ollen piparkakkupossun, jonka Viki juhlallisesti paloitteli etkoillamme. Yllä röhkimme toimenpiteen jälkitunnelmissa.

Koulustressi on nyt alkanut nousta kaikilla siihen kykenevillä enemmän tai vähemmän pinnalle. Tenttien ja dedisten vääjäämätön lähestyminen pakottaa keskittymään töihin aiempaa enemmän. Presiksiä on tullut pidettyä ja ryhmätöitä tehtyä syksyn aikana ennenkokemattoman paljon, siinä IECS selkeästi eroaa kauppiksesta. Tahi markkinointi ja yhteiskuntapolitiikan opinnot kansiksesta. Kielitaidon kehittymisen ja varmistumisen kannalta tää on ollut mainiota.

Alla vielä asuntolan arkipäivää. Istuskeltiin maanantaina Marian kanssa käytävällä ja odoteltiin, että Norbert irtautuu puhelimesta ja tulee etsimään kanssamme kerroskeittiötä, joka todella olisi auki ja käyttökelpoinen. Ei aina niin helppoa kuin kuvittelisi :D

Nyt alan pakkailla Pariisin reissua varten. Näen siellä Erikan kolmatta ja vaihtosyksylle viimeistä kertaa. "Je vous remercie de votre attention, n'hésitéz pas si vous avez des questions!"

Kuuraa

Vietin keskiviikkoaamun Vikin, Annan ja Alicen kanssa parlamentilla. Istunto käsitteli globalisaation EU:lle asettamia haasteita ja uutukaista Lissabonin sopimusta, joka astuu voimaan vuonna 2009. T&k-investointeja tulisi lisätä, pienten ja keskisuurten yritysten sääntelyä on vähennettävä, kauppasuhteita Venäjään ylläpidettävä. Kansallisia identiteettejä ei tulisi pyrkiä yhdenmukaistamaan/ niitä nimenomaan pitäisi pyrkiä samanlaistamaan, jotta päätöksenteko tehostuu, eikä EU jää kansainvälisellä tasolla poliittiseksi kääpiöksi. Meppejä oli taas vain kourallinen paikalla, suomalaisista bongasin ainoastaan Henrik Laxin.

Huojennuksekseni sain kuitenkin pian kuulla vakuuttavat luettelut jäsenten muista velvoitteista. Unkarilaismeppi tarjosi meille istunnon jälkeen kahvit ja keskustelut parlamentaarikkojen kahvilassa ja esitteli rakennusta. Alla maisemia parlamentin kattoterassilta, tuttavallisemmin tupakkapaikalta:Illalla juhlittiin vaihtareiden keskiviikkoisin suosimassa Living Roomissa, jonne saapui myös kestitsijämme kavereineen sekä suuri ranskalainen rap-artisti McSolaar! Näin kuulemma, itse en hemmoa tunnistanut.

Etualalla etkofiilistelevät Julien ja Viki, joiden luona käyn pyykkäämässä. Kämpässä asuu heidän lisäkseen kolmas IECS:läinen Pierre, ja mut on nimetty neljänneksi vuokralaiseksi asunnossa viettämäni ajan perusteella.

.

Yöllä baarista palatessamme satoi ensimmäistä kertaa lunta, ja kaverit joutuivat kuuntelemaan kyllästymiseen saakka höpinöitäni maissihiutaleita isompien lumihiutaleiden aikaansaamasta hyvänolontunteesta sekä Vuoden Ensimmäisen Lumipallon heittämisen merkityksestä. Eivät ihan tajunneet, vaan mut leimattiin (taas) oudoksi suomalaiseksi. Muutoin säät on tähän asti olleet yllättävänkin lämpimät. Alkuviikosta ottamastani kuvasta näkyy, että koulun pihalla on takki päällä tarennut mukavasti juoda kahviaan, pitää seuraa tupakoitsijoille sekä jopa lounastaa. Koko Ranska tuntuu lakkoilevan. Junat on olleet lakossa tiistai-illasta lähtien, ja jännitellään porukalla, päästäänkö viikon päästä lähtemään Lyoniin pitkään suunnitteilla olleelle reissulle. Lakko on syksyn kolmas, ja tällä kertaa työntekijät uhkaavat pitkittää seisausta kunnes heidän eläkeuudistusten vastaisiin toiveisiinsa vastataan konkreettisella tasolla. Mitä tuo sitten tarkoittaneekaan. Myös Pariisin metroliikenne on ainakin osittain katki, ja Ranskan sähkö- ja kaasuyhtiöt lakkoilevat julistaen pitävänsä avoimena mahdollisuutta jakelukatkoksiin. Sadat opiskelijat ympäri Ranskaa puolestaan mellastavat yliopistojen itsenäisyyttä ajavan uudistuksen vuoksi, jonka nähdään edistävän koulujen yksityistämistä.

Nyt unten maille, mukavan raukea olo pizza-vin chaud-leffaillan jälkeen. Huomenna taas lounastusta ja yleistä hengailua, ja illalla Salamandreen tanssimaan. Vaihtarilla on ainainen ongelma: mitä mä laitan päälle?? Good night, Seattle.

Edit: pvm:t ja kellonajat sekaisin, nyt tosiaan on perjantai-ilta/la-aamu, kello 1:40.

Vacances de Toussaint

Äidin ja isän kanssa matkailtiin siis Alsacessa viinitiloja ja pikkukaupunkeja kierrellen. Syötiin, juotiin, juteltiin, ja ainoa lapsi sai uusia vaatteita. Sammakonreisiä, Gewürztramineria, isä-lapsi-väittelyitä ja villapaitoja. Teitä oli ikävä.

Loppuviikoksi lähdin vaihtariystävien kanssa Bretagnea ja Normandiaa kiertämään. Ensimmäiset pari tuntia Nantesissa vietin odottamalla muiden saapumista ja katsomalla ranskaksi dubattua Forrest Gumpia hotellin telkkarista. Tarkoitus oli lähteä tutkimaan kaupunkia, mutta noin hyvää mahdollisuutta huuhdella kyynelkanavat ei toki voinut jättää väliin. Tyttöjen kanssa ajettiin ja käveltiin sitten ainakin melkein yhä paljon kuin F.G. juoksi. Ihania ihmisiä, ihana reissu.

.

Luoteis-Ranska on karuudessaan kauneimpia kolkkia, mitä tiedän. Kuvat kertokoot enemmän. Suurin osa Carnacin pystykivistä on asetettu paikalleen suunnilleen 3300 eKr. Kiviä seisoo yli kilometrin mittaisissa riveissä noin 3000, tasaisin välimatkoin aseteltuna, ja suurimmat painavat 30-40 tonnia.

Presqu'île de Quiberonin (yllä) ranta loi oivat puitteet piknikille ja auringonlaskun katselemiselle. Mont-Saint Michelillä (alla) juotiin ylihinnoitellut aamukahvit, ja Saint-Malo (vika otos) oli kauneinta, mitä oon pitkään aikaan nähnyt. Sen vanha kaupunki on kokonaan linnoitettu, ja meren ymäpäröimä kolmelta ilmansuunnalta. Vuoroveden aiheuttama vedenpinnan vaihtelu on yleensä seitsemän-kahdeksan metrin luokkaa, mutta voimakkaimmillaan ero vuoksen ja luoteen välillä on jopa 13 metriä! Satuttiin onneksemme paikalle nousuveden alkuvaiheessa, ja kauniit särkät olivat vielä näkyvissä.Sielu noissa maisemissa lepäsi. Lomalta palattua olo on ollut hiukan tyhjä. Vaikea orientoitua arkeen ja tentteihin.

Marraskuu. Käsittämätöntä.

Liian pitkä blogitekstiksi

Laiskottaa blogin päivittäminen. Pahoittelen viiveettä. Ja opiskelu. Nyt se motivaatio on vihdoin vähentynyt mullakin, hurraa, olen normaali!

Toissaviikonloppuna tutkimusmatkailtiin taas Erikan kanssa ihanan rennoissa tunnelmissa. Lauantai-iltana esimerkiksi etsiskeltiin Metzissä paikallista baaria, johon oltaisi voitu mennä katsomaan Englanti-Ranska rugbymatsia (Suuri Juttu täällä), mutta oltiin liian myohään liikenteessä ja paikat oli jo tupaten täynnä. Laitakaupungille eksymisen jälkeen -” tää tie vie ihan varmasti rauttikselle”- päädyttiin katsomaan matsia hotellihuoneen telkkarista Red Bier:it ja Desperadokset käsissä. Todellista paikalliseen iltaelämään tutustumista!

Kaupunkina Metz oli menestys summamutikassa kartalta valituksi paikaksi: kauniita puistoja, kujia ja taloja. Niinkuin toistaiseksi toki kaikkialla muuallakin... Hallitsevat täällä ulkotilojen estetiikan.

Viime viikonloppuna tuli Ellu! Yövyttiin Katedraalin läheisessä hotellissa (kyllä, tyttö oli varannut tuplahuoneen, jotta molemmat saadaan leikkiä turisteja!), jonka vartijana toimi maailman suloisin pikku-Fifi, ja nautiskeltiin Strasbourgin visuaalisista ja kulinaarisista antimista. Ellu integroitui mainiosti kaveriporukoihini ja sai kokea muun muassa paikallisen kuntiksen sekä Elsassilaisen lounaan Petite Francessa.

Viimeaikoina olen muutenkin päässyt makumatkailemaan: Jokaviikkoisten Monday Evening Dinnerin ja Vikin luona kokkailujen lisäksi muutkin aktiviteetit ovat olleet ruokapainotteisia. Tiistaina oli unkarilainen ilta, jossa tarjoiltiin Annan vanhempien tuomia perinteisiä herkkuja kuten erilaisia makkaroita, juustoja ja leivonnaisia. Keskiviikkona taas illallistettiin korealaisessa ravintolassa Brianin lähes englantia taitamattomien korealaisten kavereiden kanssa.

Eilen vietin rentouttavan yliopistottoman päivän. Pyykättiin aamupäivällä Vikillä, ja pyöräilin taas kotiin suunnaton pyykkivuoritreenikassi selässäni. Äkkinäisillä liikkeillä kaataisi kevyesti pari mummoa. Lounastettiin toisen hyvän kamuni Alicen kanssa kantacaféteriassani Chez Jenny’ssä, jonka emäntä (ilmeisimmin itse Jenny) tuntee jo meidät ulkonäölta ja juttelee mukavia. Ranskalaista kahvilakulttuuria parhaimmillaan!

Iltapäivällä skipattiin Vikin kanssa luennot ja pyöräiltiin Euroopan Parlamentille kuuntelemaan EU:n kantaa erinäisiin ihmisoikeusloukkauksiin käsitellyttä istuntoa. Mepit täyttivät ehkä kaksi prosenttia istumapaikoista, sillä suurin osa oli jo lähtenyt kotimatkalle. Voimakkaita puheenvuoroja vetivät silti, ja simultaanitulkkaus teki molempiin taas vaikutuksen. Niiden laitteiden kanssa on hauska leikkiä.

Viki hurmasi keskiviikkona baarissa pari unkarilaismeppiä, vaihtoivat numeroita ja herrat lupasivat auttaa muun muassa aineiston keräämisessä Balkanin sotien vaikutuksia EU:iin koskevaa tutkielmaamme varten. Olivat jo eilen yhteilleet, ja mulla onkin peukut pystyssä mahdollisen yksityisen parlamenttikierroksen suhteen... Hehheh, saas nähdä onnistuisiko. Vikin kämpillä kokkailun jälkeen oli taas vuorossa Soirée. Bussimatka vanhaan lukion jumppasaliin meni kuunnellessa ranskalaista juomalaulantaa. Tuli ihan peruskoulun diskot mieleen, yleensä illat on järjestetty oikeilla klubeilla. Mutta pilkkuun asti meni jälleen, ja tämä päivä käynnistyi nukkumalla pommiin.

Löysin asuntolasta pianosalin tanskalaisen Marian kanssa, ja oltiin siellä tänään soittamassa ja laulamassa. Koskettimien tuntua sormien alla on todella kaivannut, viime kerrasta on liian kauan! Tulostin vinon pinon tabulatuureja Beatlesista Greaseen, ja mitä ei netistä löydetty, vedettiin mutulla. Tästä tulee tapa.

Ensi viikolla on vacances de Toussaint. Huomisen aamuluennon jälkeen (kyllä, meillä on jopa parina lauantaina koulua) saapuvat äiti ja isä. Ihanaa nähdä taas! Isä on vuokrannut auton, jolla lähdetään kiertämään Alsacen kuuluisaa viinitietä muutamaksi päiväksi. Loppuviikoksi matkustan Ranskan länsirannikolle Nantesiin Vikin ja Annan kanssa, sielläkin on tarkoitus kiertää maakuntaa ajaen.

Hauskaa Halloweenia!

Vaihtorealismia

Tajunnanvirtaranskalaisia kulttuurista, sattumista ja merkityksettömistä pikkuasioista. Nauttikaa :)

• Tulin juuri kotiin Strasbourgin katedraalista kuuntelemasta upeeta ja mahtavaa urkukonserttia, sillä oksetti ja heikotti. Nyt jo parempi olo.
• En voi mennä keittämään vettä, sillä asuntolan henkilökunta sulkee kerroskeittiön aina pariksi päiväksi, jos joku unohtaa sinne omia roskiaan. Mikä ei ole harvinaista.
• Asuntolan noin 1370:llä asukilla on tällä hetkellä käytössään yksi pesukone ja yksi kuivuri. Jengiä kuulemma juoksee aamuisin pyykkitupaan konetta varaamaan, itse pesen onneksi pyykkini parin kaverin luona.
• Asuntolan respassa asuu maailman töykein täti.
• Koulun rez-de-chausséen ainoasta vessasta oli kolme viikkoa valo palaneena, eikä kukaan tehnyt asialle mitään.
• Kouluruoka on yllättävän usein pahaa.
• Suklaa on hyvää. Syön sitä liikaa.
• Oon löytänyt tasan yhdenmerkkistä vähälaktoosista maitoa. Ja rasvattomasta maidosta useimmat ranskalaiset eivät ole kuulleet. Kolmelta kauppiaalta tiedusteltuani luovutin. "Aijaa, onko sellaistakin?"
• En ehdi keskittyä tarpeeksi koulunkäyntiin (kaiketi hyvä :), mutten osaa olla stressaamatta sitä.
• Logistiikan proffa tuntuu olettavan, että kaikki hallitsee jo incotermit... apua Reetta!
• Säät alkaa kuulemma viiletä.
• Yksi ruokalan tädeistä on nyt pari kertaa yrittänyt huijata mua vaihtorahoissa. Noin viidellä eurolla per kerta.
• Koulun kahvi on todella vetistä, lienevätkö säästölinjalla ja käyttävät samoja puruja pariin otteeseen?
• Kahvin hintaan kuuluva tumma suklaa parantaa aina fiiliksiä.
• Koulun pienemmässä kahviossa anniskellaan olutta.
• Luennot on paljon vuorovaikutteisempia kuin kauppiksessa. Opiskelijat todella tykkää osallistua (syy ja seuraus, ks. ylempi kohta? :), mikä on todella virkistävää mursuvuoden ja kansiksen massaluentojen jälkeen.
• Pyöräillään koko ajan ja kaikkialle. Oon kaatunut vain kerran, ja sekin tapahtui seistessäni paikallani treenikassin horjutettua tasapainoani. Kaaduin puskaan, ja sain viihdykettä piikkien vetelystä pois käsivarsista. Kuulemma koominen näky :P
• Nyt kun mulla on netti kotona, en saa mentyä aikaisin nukkumaan edes silloin harvoin kun siihen periaatteessa olisi mahdollisuus. Niin kuin nyt.
• Edellämainittu internetyhteys kytkeytyy toisinaan päälle vasta viiden minuutin refresh-nappulan klikkailun jälkeen. Oon tosin onnekas, sillä joillain netti ei toimi vieläkään.
• Paluumatkalla lauantain reissulta Luxembourgiin ja Trieriin Herbertin auton GPS päätti harrastaa käytännönpiloja ja pyörittiin vajaa puoli tuntia jossain satunnaisessa saksalaisessa kaupungissa. Vahva veikkaus, ettei mm. saman korttelin kiertäminen pariin otteeseen ollut osa suorinta reittiä motarille :D

Siinä asioita. Auttoinevat luomaan hieman autenttisempaa kuvaa täällä elelystä.

Alla vielä fiilistelykuva Place de Cathedralista. Treenattiin sunnuntaina pakaralihaksiamme ja kiivettiin katedraalin huipulle.

"En muista teidän sukunimiä...

... voiko silloin sanoa ystävä?"

Pyöräilin juuri kotiin jazz-tanssitunnilta, toppi- ja hamekeli! Säilyisipä nää säät vielä pari viikkoa, niin voitais Ellu mennä vaikka biitsille!

Geneve on kaunis ja mielenkiintoinen kaupunki. Asustettiin ystäväni Dodien ystävän Simonin kämpässä, joten reissu oli myös kukkaroystävällinen kaupungin kalleudesta huolimatta. Asuntola sijaitsi vanhassa luostarissa, joka oli kunnostettu hienosto-dormiksi. Henkilökunta käy vaihtamassa poikien lakanat ja pyyhkeet kerran viikossa ja joka aamu tarjotaan hotellitasoa oleva aamiainen. Ei ihme, että koulutus maksaa jenkeissä niin tuhottomasti ;)

Tultiin Geneveen perjantai-iltana kymmenen tienoilla, ja kiiruhdettiin laukkuinemme suoraan sporaan ehtimättä ostaa lippuja. Ironista kyllä, heti ensimmäisen kaarteen jälkeen kyytiin nousivat myös tuimakatseiset lipuntarkastajat. Mutta. Viattomina, täysin pihalla olevina ja lähes ranskankieltä taitamattomina turistityttöinä päästiin viiden minuutin panetelun jälkeen pälkähästä lupaamalla vastedes muistaa ostaa lippu ennen vaunuun nousemista. Kikka ei siis ole urbaania legendaa, vaan tuoreeltaan toimivaksi todistettu :D Ja kyllä me se lippu loppuajaksi hankittiin.

YK:n toimitiloissa ja Punaisen Ristin museossa vierähti pari tuntia parina päivanä, ja lauantai-iltana käväistiin jazz-klubilla kuuntelemassa ANIMOts:n keikkaa. Aika ilmiliekkimäistä modernia jazzia, vaikkakin vähemmän melankolista. Eli jees :) Löysin myös iiihanat messinkisen kynttilänjalan ja taulun kehyksen Sveitsin suurimmalta kirppikseltä.

Törmäsin Genevessä sattumalta (ette ikinä arvaa kehen!), kyllä vaan, muutaman vuoden takaiseen Montreux Jazz-pomoomme Simoniin! Hän ei tosin huomannut mua, vaan höpötteli kainalossaan olevalle naiselle jotain moottoripyöräkypärästään. Aika sattuma.

Oon vihdoin saanut netin toimimaan (wireless ei täällä tarkoittanutkaan langatonta, vaan kaapeli piti käydä joka tapauksessa hankkimassa), ja nyt oon alkanut totutella uudelleen ääkkösiin. Välillä jopa käsin kirjoittaessani äät muuttuvat a-kirjaimiksi jne. Kaikkeen sitä tottuu.

Maanantaina vietimme toista kertaa perinteiseksi julistamaamme Monday Evening Dinneria. Alla on kuva asuntolamme kasikerroksen keittiöstä ja käytävästä kavereineni.

Oikealla näkyy seuraukset, kun yritettiin avata valkkari työntämällä korkki sisään kynsilakkapullon korkilla (kukin meistä kuvitteli, että jollain kuitenkin on korkkiruuvi). Pullo räjähti käytävälle.

Nyt kesämekossa ranskantunnille esittelemään jättepätevää CV:täni. Ja sieltä illalliselle Dodien luo. Myös Suomesta tiistaina saapunut valtsikkalainen Maija tulee mukaan. Hän opiskelee vuoden täällä ja oon yrittänyt auttaa ekan viikon säädöissä ja sopeutumisessa. Mukava tyttö.

A plus!

PS: Tulipa valehdeltua viime kerralla: tätä linkkiä klikkaamalla myös te facebookiin rekisteröitymättömät ihmiseni pääsette kurkkimaan valokuviani syyskuulta. Ilmeisesti. Enjoy.

Syyskuun viimeinen viesti

Viikko on hurahtanut taas mieletonta vauhtia, lahinna koulun, illanviettojen ja urheilun (jee, vihdoin se alkoi!) merkeissa. Pidettiin maanantaina esitelma hedonistisesta kuluttajakayttaytymisesta: presis kesti 1h 45 minuuttia, ja oli siis suurin, jossa ikina oon ollut mukana. Esitys meni kuitenkin mainiosti ja saatiin paljon spontaaneja kehuja jalkikateen. Ja mika oudointa, ma taidan todella nauttia esiintymisesta.

Oon vihdoin saanut ladattua valokuvia facebookiin, kaykaa siella kurkkimassa milta maailma taalta kasin nayttaa. Eri sukupolven edustajat: kuvia paasevat katsomaan vain rekisteroityneet kayttajat, joten jatkan edelleen makupalojen levittamista myos blogista kasin :)

Pariisissa oli ihanaa! Tutustuttiin arrondissementteihin, joita ei entuudestaan niin hyvin tunnettu, istuttiin katukahviloissa ja syotiin usein, paljon ja hyvin. Seka shoppailtiin. Mutta vain vahan. Ensiluokkaista Kiireetonta Aikaa.


Huomatkaa iso jatskiannos ja Erikan mairea ilme.


Alla viela nakyma kamppani ikkunasta. Kotoisalta se jo tuntuu.

Tama postaus oli nyt tassa, pitaa kiiruhtaa Geneven junaan. Viikonloppu reissun paalla odottaa taas!