perjantaina, lokakuuta 26, 2007

Liian pitkä blogitekstiksi

Laiskottaa blogin päivittäminen. Pahoittelen viiveettä. Ja opiskelu. Nyt se motivaatio on vihdoin vähentynyt mullakin, hurraa, olen normaali!

Toissaviikonloppuna tutkimusmatkailtiin taas Erikan kanssa ihanan rennoissa tunnelmissa. Lauantai-iltana esimerkiksi etsiskeltiin Metzissä paikallista baaria, johon oltaisi voitu mennä katsomaan Englanti-Ranska rugbymatsia (Suuri Juttu täällä), mutta oltiin liian myohään liikenteessä ja paikat oli jo tupaten täynnä. Laitakaupungille eksymisen jälkeen -” tää tie vie ihan varmasti rauttikselle”- päädyttiin katsomaan matsia hotellihuoneen telkkarista Red Bier:it ja Desperadokset käsissä. Todellista paikalliseen iltaelämään tutustumista!


Kaupunkina Metz oli menestys summamutikassa kartalta valituksi paikaksi: kauniita puistoja, kujia ja taloja. Niinkuin toistaiseksi toki kaikkialla muuallakin... Hallitsevat täällä ulkotilojen estetiikan.


Viime viikonloppuna tuli Ellu! Yövyttiin Katedraalin läheisessä hotellissa (kyllä, tyttö oli varannut tuplahuoneen, jotta molemmat saadaan leikkiä turisteja!), jonka vartijana toimi maailman suloisin pikku-Fifi, ja nautiskeltiin Strasbourgin visuaalisista ja kulinaarisista antimista. Ellu integroitui mainiosti kaveriporukoihini ja sai kokea muun muassa paikallisen kuntiksen sekä Elsassilaisen lounaan Petite Francessa.


Viimeaikoina olen muutenkin päässyt makumatkailemaan: Jokaviikkoisten Monday Evening Dinnerin ja Vikin luona kokkailujen lisäksi muutkin aktiviteetit ovat olleet ruokapainotteisia. Tiistaina oli unkarilainen ilta, jossa tarjoiltiin Annan vanhempien tuomia perinteisiä herkkuja kuten erilaisia makkaroita, juustoja ja leivonnaisia. Keskiviikkona taas illallistettiin korealaisessa ravintolassa Brianin lähes englantia taitamattomien korealaisten kavereiden kanssa.

Eilen vietin rentouttavan yliopistottoman päivän. Pyykättiin aamupäivällä Vikillä, ja pyöräilin taas kotiin suunnaton pyykkivuoritreenikassi selässäni. Äkkinäisillä liikkeillä kaataisi kevyesti pari mummoa. Lounastettiin toisen hyvän kamuni Alicen kanssa kantacaféteriassani Chez Jenny’ssä, jonka emäntä (ilmeisimmin itse Jenny) tuntee jo meidät ulkonäölta ja juttelee mukavia. Ranskalaista kahvilakulttuuria parhaimmillaan!

Iltapäivällä skipattiin Vikin kanssa luennot ja pyöräiltiin Euroopan Parlamentille kuuntelemaan EU:n kantaa erinäisiin ihmisoikeusloukkauksiin käsitellyttä istuntoa. Mepit täyttivät ehkä kaksi prosenttia istumapaikoista, sillä suurin osa oli jo lähtenyt kotimatkalle. Voimakkaita puheenvuoroja vetivät silti, ja simultaanitulkkaus teki molempiin taas vaikutuksen. Niiden laitteiden kanssa on hauska leikkiä.

Viki hurmasi keskiviikkona baarissa pari unkarilaismeppiä, vaihtoivat numeroita ja herrat lupasivat auttaa muun muassa aineiston keräämisessä Balkanin sotien vaikutuksia EU:iin koskevaa tutkielmaamme varten. Olivat jo eilen yhteilleet, ja mulla onkin peukut pystyssä mahdollisen yksityisen parlamenttikierroksen suhteen... Hehheh, saas nähdä onnistuisiko. Vikin kämpillä kokkailun jälkeen oli taas vuorossa Soirée. Bussimatka vanhaan lukion jumppasaliin meni kuunnellessa ranskalaista juomalaulantaa. Tuli ihan peruskoulun diskot mieleen, yleensä illat on järjestetty oikeilla klubeilla. Mutta pilkkuun asti meni jälleen, ja tämä päivä käynnistyi nukkumalla pommiin.

Löysin asuntolasta pianosalin tanskalaisen Marian kanssa, ja oltiin siellä tänään soittamassa ja laulamassa. Koskettimien tuntua sormien alla on todella kaivannut, viime kerrasta on liian kauan! Tulostin vinon pinon tabulatuureja Beatlesista Greaseen, ja mitä ei netistä löydetty, vedettiin mutulla. Tästä tulee tapa.

Ensi viikolla on vacances de Toussaint. Huomisen aamuluennon jälkeen (kyllä, meillä on jopa parina lauantaina koulua) saapuvat äiti ja isä. Ihanaa nähdä taas! Isä on vuokrannut auton, jolla lähdetään kiertämään Alsacen kuuluisaa viinitietä muutamaksi päiväksi. Loppuviikoksi matkustan Ranskan länsirannikolle Nantesiin Vikin ja Annan kanssa, sielläkin on tarkoitus kiertää maakuntaa ajaen.

Hauskaa Halloweenia!

tiistaina, lokakuuta 09, 2007

Vaihtorealismia

Tajunnanvirtaranskalaisia kulttuurista, sattumista ja merkityksettömistä pikkuasioista. Nauttikaa :)
  • Tulin juuri kotiin Strasbourgin katedraalista kuuntelemasta upeeta ja mahtavaa urkukonserttia, sillä oksetti ja heikotti. Nyt jo parempi olo.
  • En voi mennä keittämään vettä, sillä asuntolan henkilökunta sulkee kerroskeittiön aina pariksi päiväksi, jos joku unohtaa sinne omia roskiaan. Mikä ei ole harvinaista.
  • Asuntolan noin 1370:llä asukilla on tällä hetkellä käytössään yksi pesukone ja yksi kuivuri. Jengiä kuulemma juoksee aamuisin pyykkitupaan konetta varaamaan, itse pesen onneksi pyykkini parin kaverin luona.
  • Asuntolan respassa asuu maailman töykein täti.
  • Koulun rez-de-chausséen ainoasta vessasta oli kolme viikkoa valo palaneena, eikä kukaan tehnyt asialle mitään.
  • Kouluruoka on yllättävän usein pahaa.
  • Suklaa on hyvää. Syön sitä liikaa.
  • Oon löytänyt tasan yhdenmerkkistä vähälaktoosista maitoa. Ja rasvattomasta maidosta useimmat ranskalaiset eivät ole kuulleet. Kolmelta kauppiaalta tiedusteltuani luovutin. "Aijaa, onko sellaistakin?"
  • En ehdi keskittyä tarpeeksi koulunkäyntiin (kaiketi hyvä :), mutten osaa olla stressaamatta sitä.
  • Logistiikan proffa tuntuu olettavan, että kaikki hallitsee jo incotermit... apua Reetta!
  • Säät alkaa kuulemma viiletä.
  • Yksi ruokalan tädeistä on nyt pari kertaa yrittänyt huijata mua vaihtorahoissa. Noin viidellä eurolla per kerta.
  • Koulun kahvi on todella vetistä, lienevätkö säästölinjalla ja käyttävät samoja puruja pariin otteeseen?
  • Kahvin hintaan kuuluva tumma suklaa parantaa aina fiiliksiä.
  • Koulun pienemmässä kahviossa anniskellaan olutta.
  • Luennot on paljon vuorovaikutteisempia kuin kauppiksessa. Opiskelijat todella tykkää osallistua (syy ja seuraus, ks. ylempi kohta? :), mikä on todella virkistävää mursuvuoden ja kansiksen massaluentojen jälkeen.
  • Pyöräillään koko ajan ja kaikkialle. Oon kaatunut vain kerran, ja sekin tapahtui seistessäni paikallani treenikassin horjutettua tasapainoani. Kaaduin puskaan, ja sain viihdykettä piikkien vetelystä pois käsivarsista. Kuulemma koominen näky :P
  • Nyt kun mulla on netti kotona, en saa mentyä aikaisin nukkumaan edes silloin harvoin kun siihen periaatteessa olisi mahdollisuus. Niin kuin nyt.
  • Edellämainittu internetyhteys kytkeytyy toisinaan päälle vasta viiden minuutin refresh-nappulan klikkailun jälkeen. Oon tosin onnekas, sillä joillain netti ei toimi vieläkään.
  • Paluumatkalla lauantain reissulta Luxembourgiin ja Trieriin Herbertin auton GPS päätti harrastaa käytännönpiloja ja pyörittiin vajaa puoli tuntia jossain satunnaisessa saksalaisessa kaupungissa. Vahva veikkaus, ettei mm. saman korttelin kiertäminen pariin otteeseen ollut osa suorinta reittiä motarille :D

Siinä asioita. Auttoinevat luomaan hieman autenttisempaa kuvaa täällä elelystä.

Alla vielä fiilistelykuva Place de Cathedralista. Treenattiin sunnuntaina pakaralihaksiamme ja kiivettiin katedraalin huipulle.

torstaina, lokakuuta 04, 2007

"En muista teidän sukunimiä...

... voiko silloin sanoa ystävä?"

Pyöräilin juuri kotiin jazz-tanssitunnilta, toppi- ja hamekeli! Säilyisipä nää säät vielä pari viikkoa, niin voitais Ellu mennä vaikka biitsille!

Geneve on kaunis ja mielenkiintoinen kaupunki. Asustettiin ystäväni Dodien ystävän Simonin kämpässä, joten reissu oli myös kukkaroystävällinen kaupungin kalleudesta huolimatta. Asuntola sijaitsi vanhassa luostarissa, joka oli kunnostettu hienosto-dormiksi. Henkilökunta käy vaihtamassa poikien lakanat ja pyyhkeet kerran viikossa ja joka aamu tarjotaan hotellitasoa oleva aamiainen. Ei ihme, että koulutus maksaa jenkeissä niin tuhottomasti ;)




Tultiin Geneveen perjantai-iltana kymmenen tienoilla, ja kiiruhdettiin laukkuinemme suoraan sporaan ehtimättä ostaa lippuja. Ironista kyllä, heti ensimmäisen kaarteen jälkeen kyytiin nousivat myös tuimakatseiset lipuntarkastajat. Mutta. Viattomina, täysin pihalla olevina ja lähes ranskankieltä taitamattomina turistityttöinä päästiin viiden minuutin panetelun jälkeen pälkähästä lupaamalla vastedes muistaa ostaa lippu ennen vaunuun nousemista. Kikka ei siis ole urbaania legendaa, vaan tuoreeltaan toimivaksi todistettu :D Ja kyllä me se lippu loppuajaksi hankittiin.

YK:n toimitiloissa ja Punaisen Ristin museossa vierähti pari tuntia parina päivanä, ja lauantai-iltana käväistiin jazz-klubilla kuuntelemassa ANIMOts:n keikkaa. Aika ilmiliekkimäistä modernia jazzia, vaikkakin vähemmän melankolista. Eli jees :) Löysin myös iiihanat messinkisen kynttilänjalan ja taulun kehyksen Sveitsin suurimmalta kirppikseltä.

Törmäsin Genevessä sattumalta (ette ikinä arvaa kehen!), kyllä vaan, muutaman vuoden takaiseen Montreux Jazz-pomoomme Simoniin! Hän ei tosin huomannut mua, vaan höpötteli kainalossaan olevalle naiselle jotain moottoripyöräkypärästään. Aika sattuma.

Oon vihdoin saanut netin toimimaan (wireless ei täällä tarkoittanutkaan langatonta, vaan kaapeli piti käydä joka tapauksessa hankkimassa), ja nyt oon alkanut totutella uudelleen ääkkösiin. Välillä jopa käsin kirjoittaessani äät muuttuvat a-kirjaimiksi jne. Kaikkeen sitä tottuu.

Maanantaina vietimme toista kertaa perinteiseksi julistamaamme Monday Evening Dinneria. Alla on kuva asuntolamme kasikerroksen keittiöstä ja käytävästä kavereineni.

Oikealla näkyy seuraukset, kun yritettiin avata valkkari työntämällä korkki sisään kynsilakkapullon korkilla (kukin meistä kuvitteli, että jollain kuitenkin on korkkiruuvi). Pullo räjähti käytävälle.

Nyt kesämekossa ranskantunnille esittelemään jättepätevää CV:täni. Ja sieltä illalliselle Dodien luo. Myös Suomesta tiistaina saapunut valtsikkalainen Maija tulee mukaan. Hän opiskelee vuoden täällä ja oon yrittänyt auttaa ekan viikon säädöissä ja sopeutumisessa. Mukava tyttö.

A plus!

PS: Tulipa valehdeltua viime kerralla: tätä linkkiä klikkaamalla myös te facebookiin rekisteröitymättömät ihmiseni pääsette kurkkimaan valokuviani syyskuulta. Ilmeisesti. Enjoy.