"En muista teidän sukunimiä...

... voiko silloin sanoa ystävä?"

Pyöräilin juuri kotiin jazz-tanssitunnilta, toppi- ja hamekeli! Säilyisipä nää säät vielä pari viikkoa, niin voitais Ellu mennä vaikka biitsille!

Geneve on kaunis ja mielenkiintoinen kaupunki. Asustettiin ystäväni Dodien ystävän Simonin kämpässä, joten reissu oli myös kukkaroystävällinen kaupungin kalleudesta huolimatta. Asuntola sijaitsi vanhassa luostarissa, joka oli kunnostettu hienosto-dormiksi. Henkilökunta käy vaihtamassa poikien lakanat ja pyyhkeet kerran viikossa ja joka aamu tarjotaan hotellitasoa oleva aamiainen. Ei ihme, että koulutus maksaa jenkeissä niin tuhottomasti ;)

Tultiin Geneveen perjantai-iltana kymmenen tienoilla, ja kiiruhdettiin laukkuinemme suoraan sporaan ehtimättä ostaa lippuja. Ironista kyllä, heti ensimmäisen kaarteen jälkeen kyytiin nousivat myös tuimakatseiset lipuntarkastajat. Mutta. Viattomina, täysin pihalla olevina ja lähes ranskankieltä taitamattomina turistityttöinä päästiin viiden minuutin panetelun jälkeen pälkähästä lupaamalla vastedes muistaa ostaa lippu ennen vaunuun nousemista. Kikka ei siis ole urbaania legendaa, vaan tuoreeltaan toimivaksi todistettu :D Ja kyllä me se lippu loppuajaksi hankittiin.

YK:n toimitiloissa ja Punaisen Ristin museossa vierähti pari tuntia parina päivanä, ja lauantai-iltana käväistiin jazz-klubilla kuuntelemassa ANIMOts:n keikkaa. Aika ilmiliekkimäistä modernia jazzia, vaikkakin vähemmän melankolista. Eli jees :) Löysin myös iiihanat messinkisen kynttilänjalan ja taulun kehyksen Sveitsin suurimmalta kirppikseltä.

Törmäsin Genevessä sattumalta (ette ikinä arvaa kehen!), kyllä vaan, muutaman vuoden takaiseen Montreux Jazz-pomoomme Simoniin! Hän ei tosin huomannut mua, vaan höpötteli kainalossaan olevalle naiselle jotain moottoripyöräkypärästään. Aika sattuma.

Oon vihdoin saanut netin toimimaan (wireless ei täällä tarkoittanutkaan langatonta, vaan kaapeli piti käydä joka tapauksessa hankkimassa), ja nyt oon alkanut totutella uudelleen ääkkösiin. Välillä jopa käsin kirjoittaessani äät muuttuvat a-kirjaimiksi jne. Kaikkeen sitä tottuu.

Maanantaina vietimme toista kertaa perinteiseksi julistamaamme Monday Evening Dinneria. Alla on kuva asuntolamme kasikerroksen keittiöstä ja käytävästä kavereineni.

Oikealla näkyy seuraukset, kun yritettiin avata valkkari työntämällä korkki sisään kynsilakkapullon korkilla (kukin meistä kuvitteli, että jollain kuitenkin on korkkiruuvi). Pullo räjähti käytävälle.

Nyt kesämekossa ranskantunnille esittelemään jättepätevää CV:täni. Ja sieltä illalliselle Dodien luo. Myös Suomesta tiistaina saapunut valtsikkalainen Maija tulee mukaan. Hän opiskelee vuoden täällä ja oon yrittänyt auttaa ekan viikon säädöissä ja sopeutumisessa. Mukava tyttö.

A plus!

PS: Tulipa valehdeltua viime kerralla: tätä linkkiä klikkaamalla myös te facebookiin rekisteröitymättömät ihmiseni pääsette kurkkimaan valokuviani syyskuulta. Ilmeisesti. Enjoy.