Kattojen ylla

Enpas taidakaan odotella netin saamista kamppaani, vaan totutan itseni naihin kammonappiksiin. Yritin hoitaa aamusta asuntolaa koskevia muodollisuuksia, mutta seinat tuntuu olevan vastassa mita sitten yritankaan: netti on kaytettavissa lokakuussa ("verkko ei ole viela saapunut"), état de lieux pitaa allekirjotuttaa ensin parissa muussa paikassa ennen palautusta kolmanteen, ja ketaan ei tunnu kiinnostavan milloin maksan takuuvuokran ja vuokran. Plus tard. Ihanan ranskalaista (:

Matka tanne sujui siis hyvin. Lensin ensin Stuttgartiin xs-kokoisella koneella, ja jo Hauptbanhofilla tormasin ensimmaisiin kokonahka-asuisiin saksalaismiehiin. Hengailin kaupungissa pari tuntia ja jatkoin puolen paivan jalkeen junalla kohti Strasbourgia. Olin ilmeisimmin aika saalittava naky matkalaukkuineni (painoihan ne kylla yli 3/5 omasta elopainostani), silla jopa neljaan otteeseen joku tuntematon tarjosi selkaannosto- tahi kantoapua. Ekstraa ei finskille tarvinnut kuitenkaan maksaa, syyna ennalta harjoiteltu kevyen nakoinen kasimatkatavaroiden kantotyyli. Kevaan vaihtarit, suosittelen :)

Sain asemalta kyydityksen asuntolaani Pierrelta (BDI), joka myos vei mut autollaan kauppareissulle kunhan saatiin roudattua kimpsuni seitsamannen kerroksen huoneeseeni. Niille teille jain kunnes paasin kotiin joskus yhden jalkeen. Tarkoitus oli eilisen postaukseni mukaisesti menna suoraan laittamaan ruokaa, mutta paadyttiin hakemaan yhta espanjalaista ja kahta aussipoikaa junalta ja improvisoimaan niille kamppia missa yopya muiden satunnaisten vaihtareiden luota. Oli hauskaa tutustua sattuman kautta jo ekana paivana muihinkin vaihtareihin, silla varsinaisesti orientaatio alkaa vasta huomenna. Ja lisaksi ma todella kasvoin ihmisena tuona aikana, silla kuten osa teista tietaa, mina ja nalka ei sovita kauheen hyvin yhteen :D Lopulta joskus kymmenen jalkeen paastiin syomaan koulun viereiseen Brasserieen ja jatkettiin sielta viela paikalliseen keilaus-ja bilisbaariin tapaamaan muutamaa kanadalaista ja irkkuvaihtaria.

Aamulla kesti hetken aikaa tajuta missa olin. Oli orpo olo herata kliinisessa dormissani. Eikohan se kuitenkin ala tuntua kodikkaammalta, kunhan kerataan seinien ja katon kanssa vahan yhteisia kokemuksia.

Nyt suuntaan kaupungille, paljon tutustuttavaa ja jarkattavaa!